Siivousten lomassa tein aamupäivällä 2 suklaahippukakkua paistumaan. Näihin sain käytettyä ystävän tuomia suklaamunasuklaita. Toki mikä suklaa vaan käy näihinkin kakkuihin. Suklaisiin kahvikkakuihin jauhotan ylensä vuoan vehnäjauhoilla rasvauksen jälkeen, koska varsinkin jotkut suklaat saavat kakun tarttumaan vuokaan helpommin. Yleensähhän minä en hyväpintaista kakkuvuokaa nykyisin jauhota.

Kakkutaikina on luotto-ohjeeni, millä teen ehdottomasti eniten eri makuisia kahvikakkuja vaihtaen vaan makua antavan aineen. Ohje on nesteinen murokakku. Minä olen yksinkertaistanut taikinan tekovaiheessa aineiden yhdistämistä, enkä koskaan tee niin että lisään munat yksitellen, mutta jos on tottunut niin tekemään ja haluaa edelleen tehdä, niin toki tämänkin kakkutaikinan voi niin tehä. Trkeintä on akakkutaikinan ainesuhteet ja onnistunut paisto. Älä siis laita kakkua paistumaan liian kuumaan uuniin, ettei se repeä pinnaltaan.

Alla olevalla ohjeella valmistuivat tämän postauksen suklaiset kahvikakut.

Suklaahippukahvikakku

(tarvitaan 2 litran vuoka ja ohjeella tulee siis 1 kpl kakkuja)

 Taikina:

250 g voita (tai leivontamargariinia)

2½ - 3 dl sokeria (jos ei tykkää kauhean makeasta ja laittaa suklaata reilusti, riittää pienempi määrä) 

4 isoa munaa

5 dl vehnäjauhoja 

2 tl leivinjauhetta

ihan pieni ripsaus suolaa (vaikka rasvana voi)

1 dl maitoa

100-150 g rouhittua suklaata (minä laitoin suklaamunien suklaita, mutta mikä suklaa vaan käy)

Valmistaminen:

Vaahdota pehmeä, huonenlämpöinen rasva (tai jos rasva on kovaa, pehmitä sitä ihan muutama sek mikrossa) ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi (=vaaleaa, pehmeää).

Sekoita kuivat ainekset eri kulhossa.

Hienonna suklaa. Jos jätät suklaan isommiksi paloiksi, ota vähän kakkuun tulevasta jauhomäärästä ja sekoita suklaan sekaan.

Lisää rasva-sokerivaahtoon puolet munista, vajaa puolet kuivista aineista ja puolet maidosta ja sekoita sitten koneella taikina sekaisin ihan isolla nopeudella. Sekoita vaan sen verran, että on tasaista.

Lisää loput munat, nesteet ja kuivat aineet ja sekoita taikina tasaiseksi.

Lisää rouhittu suklaa viimeisenä taikinaan ja sekoita vain sen verran. että suklaa levittäytyy tasaisesti taikinaan. Minä teen tämän loppusekoituksen yleensä nuolijalla, niin samalla tulee tarkistettua, että taikina on pohjaa myöten sekaisin.

Laita taikina voideltuun  ja jauhotettuun vuokaan. Tasoita kakun pinta. Paista kakku +160 (max 170 astetta) asteisessa uunissa tasalämmöllä alimmalla tasolla lähes tunti. Kokeile kakun kypsyys tikulla kakkuosan keskeltä. Kuiva tikku = kypsä kakku. (Minun uunissa 2 kakkua kerralla tehtynä joutuu paistumaan 60-65 min ja joudun kakkujen paikkojakin vahtamaan kesken paiston.)

Anna kakun jäähtyä vuoassa pari minuuttia ja kumoa se sitten varovaisesti alustalle.

Anna kakun jäähtyä hyvin. 

Vinkki! Suklaahippukahvikakusta saa tumman suklaisen kakun lisäämällä jauhojen joukkoon noin 3 rkl siivilöityä tummaa kaakaojauhetta. Eli kakkuun tulee sekä suklaa, että kaakaojauhe.

Suklaa isompina vai pienmpinä paloina? Jos kovin isoin, kannattaa suklaan sekaan sekoittaa vähän jauhoja. 

Kakut menossa uuniin.

Kakut jäähtymässä hetkisen. Olivat paistumassa 65 min 160 asteessa. Uunit ovat niin erilaisia, joten paistumista kannattaa tsekata.

Kakut kumottuna.

Kakku on oikein pehmoista heti jäähdyttyään. Minähän en malttanut taas edes odottaa kokonaan jäähtym,istä, vaan leikkasin maistelupalan lämpimästä kakusta. Joidenkin mielestä tämäkin kakku on parasta, jos sen antaa tekeytyä edes seuraavaan päivään. 

Eilen oli ihana, elokuinen kesäpäivä. Makoilin Körden kainalossa läheisellä rantakalliolla. Tunsin, miten kallio kannatteli painoani. Vasemmalla näkyi tummia sadepilviä ja oikealla aurinkoa niin, että piti vähän siristellä. Körde hipsutteli minua minifarkkuhameen alta. Minä silittelin miehen vahvaa rintakehää.

Mietin, miten voin olla jo 45-vuotias, edelleen hengissä ja kokea näin täydellisen timanttisia, ainutlaatuisia hetkiä.

Aiemmin aamulla kysyin Kördeltä, miten kaikki oli oikeasti mennyt eksän kanssa. Ei puhuta siitä, kun nyt on niin hyvä mieli.

Kysyin myöhemmin uudestaan. Sain kuulla tuon alussa olevan lausahduksen ja sen, että Körde ei ollut kertonut minusta mitään eksälleen. Tai että hänellä olisi meneillään mitään vakavampaa toisen naisen kanssa. Körde sanoi, että hän esittää nyt sen verran kuin on tarpeen. Kun yksi tai useampi talokauppa saadaan pois alta, hän pääsee eksästään vapaaksi.

Uskoo, ken tahtoo. En tiedä, mitä ajatella. Haluaisin niin uskoa, että olen tärkein nainen Körden elämässä. Samalla faktat ja aiemmat kuviot puhuvat toista.

Kerroin Kördelle eilen, että aion pian lopettaa työt. Lisäsin, että joudun vielä tekemään tietyn summan, jotta saan pakolliset kulut maksettua ja säästöön rahaa.

Körde veti herneen nenään. Hän paasasi siitä, miten en voi samaan aikaan puhua lopettamisesta, jos kuitenkin aion jatkaa. Että se on joko tai. Ja jos hän kerrankin näkee mainokseni jossain lopettamispäätöksen jälkeen, se on kerrasta poikki.

Körde antoi taas palaa siihen malliin, että meinasin alkaa itkeä. Töiden lopettaminen ei ole mitenkään helppo päätös minulle. Tiedän, että se on tehtävä pian, koska pääni ei kestä enää. Silti työ on ollut käytännössä koko identiteettini ja elämäni sisältö usean vuoden ajan. Asiakkaita ei tule ikävä, mutta sitä tulee, että toimeentulo on turvattu ja koen, että hallitsen omaa elämääni.

En itkenyt. Odotin, että Körde rauhoittuu.

Myöhemmin Körde otti puheeksi sen, miten hän ei vieläkään tiedä, mistä kaikesta pidän seksissä. Sanoin, että minun on vaikea olla saavana osapuolena. Seksityö on vaurioittanut minua, ja meidän epäselvä tilanne vaikuttaa myös. Körde sanoi ymmärtävänsä.

Kaikki on jotenkin levällään ja silti ehkä paremmin kuin aiemmin. Jatkan siis keräilyä ja otan kaiken irti yhteisistä hetkistä, joita tuon miehen kanssa saan viettää.