Edellisyön merkinnän ajankohdasta voimme päätellä, että aamulla kämppiksen tullessa herättämään kouluun, saatoin olla hieman aggressiivisella tuulella. Itsehän en asiasta muista mitään, mutta kuulemma vihaisena olin murissut sängynpohjalta olevani liikuntakyvytön.. Kämppis ei ollut uskaltanut lähestyä minua sen kummemmin.

Jäi siis kouluun menemättä. Ei tässä muuten, mutta oli jonnin verran tärkeä päivä tänään. Harjoiteltiin huomista esitystä kehareille, johon en nyt sitten osallistu ja joudun tekemään korvaavia joitakin.
Sokerina pohjalla psykan tentti, jonka kyllä tein unessani, mutta se ei taida opettajaa lohduttaa.

Pakko hakea unilääkkeitä, alkaa mennä taas idioottimaiseksi touhuksi tämä kukkuminen.
Mutta mitä teen tämän telkkari/tietokonesysteemin kanssa? Kierrätyskeskuksesta vm.-69 oleva televisioni irtisanoi itsensä viime viikolla, ja olen nyt sen tilalle raahannut tietokoneeni tähän tv-tasolle sängyn viereen.
Sehän on siinä vain siksi, että voin välttää öisen ahdistavan hiljaisuuden pistämällä sitcomit pyörimään taustalle, mutta onkin nyt siirtynyt yönörtin parhaaksi ystäväksi, ja netti on käytössä yötä päivää.
Nuutunut olo, kun ei nouse sängystä koko päivänä, nytkin peiton alla ja kello on kohta neljä.
Onneksi tänään ollaan lähdössä (taas) yöelämään, joten tulee katko tähänkin könöttämiseen.

Tosiaan, viime viikonloppuna oli isot synttärijuhlat ja oli mukavaa. J-poika tuli myös kaukaa juhlimaan, ja oli ihana nähdä. Tietenkin se meni tähän perinteiseen turoiluun, mutta on se niin virkistävää, että yhden ystävän kanssa voi olla totaalinen känniääliö, ja ollaan vaan ylpeitä toisistamme.
On hän sentään ehkä elämäni mies, eipä ole kenenkään muun pojan kanssa yhtä hyvä ja huoleton olla.

Aa, oltiin katsomassa myös Stellaan keikkaa! Ihanaa pitkästä aikaa. Suurien tunteiden bändi.

Huomaan kirjoittaneeni varsin epätyypillisen kirjoituksen. Siirryn pohtimaan talviunien mahdollisuutta ja haaveilemaan kitaransoittotaidosta.