En edes tiedä mitä sanoa, mitä kirjoittaa. Tuntuu yksinäiseltä, ihan helvetin yksinäiseltä.
Pelottaa mennä nukkumaan, koska sängyssä rupeaa itkettämään.
Oikeastaan se on ihan sama, koska tässäkin alkaa itkettää. Mutta tämä kai on ihan normaalia? Eikö jokaisella ole joskus sydänsuruja?

Mutta minä pelkään. Pelkään niin kovin näitä tunteita, pelkään, etten pääse niistä irti. Jään taas paikalleni.
Itku pelottaa, olen sitä joskus tehnyt niin paljon, etten tahtoisi enää. Tai oikeastaan se tuntuu aika hyvältä. Mutta kun en tahdo, että unohdan taas miten ne kyyneleet kuivataan.
Kaikki negatiiviset tunteet pelottavat sen vuoksi, että olen nauttinut uudesta, terveestä ja iloisemmasta elämästä niin kovasti, enkä haluaisi luopua siitä.
Minun olisi opittava se, että siihen normaaliin elämään, jota olen niin kovasti tavoitellut, kuuluu myös kyyneleet. Kun on aihetta, minä saan itkeä. Saan voida huonosti, pyytää tukea, sanoa, etten jaksa nyt nauraa.

Tuntuu vaan siltä, ettei ole ketään, keneltä sitä tukea pyytää. Tai ehkä olisi, mutta en uskalla avata suutani. Olen aina ollut huono siinä. Tekisi mieli ryömiä jonkun syliin, itkeä, ja antaa toisen silittää päätä ja kuiskailla, että kaikki on vielä hyvin, sinä olet hyvä.

Huomenna taas on eri päivä, öisin tämä olo iskee. En ole tottunut olemaan yksin, ja vaikka kuinka sitä yritän nyt harjoitella, tuntuu silti vaikealta. Se, että E on löytänyt ehkä jonkun uuden, iskee jotenkin viimeisen naulan siihen arkkuun: epäonnistuin taas. Vaikka kuinka vannottiin rakkautta, vaikka minä kuinka olin ihana vielä joskus, niin taas se hävisi, en minä ollutkaan. Ristiriitaiset tunteet repivät: minä en haluaisi sitä takaisin, meillä ei ole yhteistä tulevaisuutta, minä en enää rakasta niin kuin seurustelusuhteessa kuuluisi, mutta silti. Tekisi mieli ryömiä sen jaloissa ja pyytää sitä ottamaan minut takaisin, vain jotta voisin varmistaa, ettei sitä saa kukaan muukaan. Ettei minun täytyisi kohdata sitä faktaa, etten ollutkaan niin ihmeellinen, etteikö minun jälkeeni voisi vielä rakastua muihin. Että tulee joku parempi.

Paha olo itestäni. Miksi minua on vaikea rakastaa?