Ihan tosi, missä on mun herkänkarski hevimieheni? Se, joka kuuntelee kanssain lujamusiikkia sängyllä pötkötellen ja puhuu tunteistaan humalassa?

Eli tänään on sitten se päivä, että tarvitsen parisuhteen.

Miksei kenelläkään ole yhtä omituinen huumorintaju kuin minulla. Miksei kukaan ole yhtä ääliö, mutta silti tarpeeksi viksu. Miksei kukaan keskustele kanssani, väittele, naura, kiusoittele, piikittele, katso silmiin.
Kävelylenkkeile minun ja koiran kans, lähde kuuntelemaan livemusiikkia, vedä kalsarikännejä kaksin kotona ja tilaa seuraavana päivänä pitsaa.

Kosketa niin että pieniä poroja juoksee iholla, nuole, pure, tartu hiuksiin. Pidä lujaa kiinni, hengitä raskaasti, kuiskaile sanoja, murise.

Tämä kaikki vain siksi, että kauppakassit olivat tänään liian painavia. Ehkä minä en oikeasti kaipaa suhdetta, mutta... En minä tiedä. Viekää minut treffeille.