1. Juo kännit.
2. Shoppaile äässisi ulos.
3. Osta vibraattori.

Tätä lähdimme toteuttamaan muutama tunti edellisestä kirjoituksestani. Edellisenä iltana olin ryöminyt kurjana ihanan ja ymmärtäväisen tyttökaverini luokse itkemään, ja seuraavana päivänä istuimme sohvalla ja mietimme kuinka saada Amen jaloilleen. Minä näppärästi lintsasin töistä, sillä sain hallitsemattomia itkunpyrskähdyksiä ja tärinäkohtauksia, enkä tuntenut olevani kykeneväinen kohtaamaan skarppina ja hymyilevänä ohjaajana uutta haastavaa työpäivää. Työpaikalta laitettiin samoin tein sijainen seuraavallekin päivälle, joten oli pari päivää aikaa lähteä tekemään ihan mitä tahansa. Tosin kunhan se mikä tahansa olisi kotikaupungin ulkopuolella, jottei sattumoisin samaan baariin osuvan kollegan mielikuva nuhakuumeisesta mutta ahkerasta työntekijästä romuttuisi minun kontatessani pitkin lattioita lipanderi silmillä valomerkin aikoihin.
Päätimme lähteä Keski-Suomen sykkeeseen.

Viinit matkalta ja entisen kämppikseni luokse. Jatkuva liike pysäytti hallitsemattoman märehdinnän, kyynelvirrat muuttuivat kokovartalovitutukseksi. Viiniä, baariin. Säälittäviä iskuyrityksiä, jotka kaikessa kamaluudessaan toki nuolivat haavoja paremmaksi. Illalla kikatellen ja horjahdellen tyttöin kanssa kämpille, ensimmäinen missio täynnä.

Seuraavana aamuna haisin kuvottavalta. Vaihtovaatteitahan ei enää tarpeeksi ollut, sillä olin perjantaina lähtenyt Ystäväpojan luokse viikonlopun varusteet mukanani, ja samalla reissulla olin edelleen eläen jo tiistaita. Pakko oli mennä ostamaan paita.
"Tuut kuitenkin taas jonkun kolmen säkin kanssa takaisin, kyllä mä tiedän mitä sun yksi paita tarkoittaa", sanoi Kämppis.
"Hah, mulla on niin kurja ja ruma olo, etten voi viihtyä sovituskopeissa. Se on se pakollinen paita ja sitten kotiin murjottamaan."
Saldo: Neljä paitaa, toppi, t-paita, hame, rintsikat ja alushousuja. Sen lisäksi puuteri, hiusväri ja luomivärisetti. Mä olen yks' iso stereotypia, mutta voi hitto kun helpotti.

Stereotypialinjalla jatkaen oli pakko hankkia se vibraattori. Edellinen oli hajonnut (kuinka säälittävä runkkari olenkaan, kun kulutan vibratkin palasiksi), eikä puutostiloihin näy helpotusta millään muullakaan tavalla, joten näillä mennään.
Mukaan lähti kivan näppärä matkamalli, joka mahtuu hyvin käsilaukun sivutaskuun ollen noin huulipunahylsyn kokoinen. Silti varsin tehokas ja amenystävällinen, kokeiltu on.

Olen tullut siihen tulokseen, että olemassa on kenties vielä muutama porras lisää, enkä edes minä toivu ihmissuhdekurjuuksistani muutamassa päivässä, mutta olkoon tämä hyvä alku.

Mullon ikävä.