Tulin kotiin baarista. Oli ihan mielenkiintoinen ilta, henkasin oikeastaan pelkkien tuntemattomien kanssa. Yhden tunsin puoliksi, se oli tämä samainen heppu, joka aiemmin minulta vonkasi. Vonkasi edelleen. Vähän ärsyttävä, mutta ihan mukava. Pelailtiin pelejä ja humalluttiin hieman. Toiset enemmän, minä vähän vähemmän.

Lähdin sitten kotiin, kun oli rokkipaariin liian pitkät jonot, ja pojat rupesivat olemaan liian levottomia.
Koira oli syönyt tietsikan hiiren, vanhemmiltani ylppärilahjaksi saamani valoenkelin, raapinut listan, sotkenut ympäriinsä, ja tuhonnut jotain, josta en tiedä mikä se oli. Puunkappaleita ja -lastuja löytyy joka puolelta.
Nyljen tuon otuksen heti huomenna, kun vaan jaksan. Vaikka onhan se vaan niin ihana silti.
Onko kenelläkään kokemusta esim. homeopaattisista hoidoista koiran eroahdistuksen tiimoilla?

Tekee tajuttomasti mieli karkkia. Unohdin palauttaa videot. En osaa sanoa mitään järkevää.
Tuntui kivalta taas tulla yksin kotiin, oikeasti. Minä olen vain minä, minua varten. Tää on jotenkin niin hienoa, uutta ja ihmeellistä. Silti yksinäistä, toki, mutta minulla on piski. Hyvä, piski!

Menen nukkumaan pikkukännini pois. Jos vaikka sais unta. Karkkia.

Ainii. Sain ihka ensimmäisen kommentin plokiini. Olin ihan naamoissani, todistettavasti yksi ihminen on joskus lukenut palasen tekstiäni. Huisaa.