Ja taas ollaan samassa. Niin hyvä olla sen kanssa! Mä en tiedä, onko mulla kenenkään mun kanssa yhtä hauskaa. Tai kenen kanssa osaisin jutella yhtä hyvin. Kenelle voin sanoa mitä vain. Tai olla sanomatta.

Eilen taas oltiin päissämme, samaa sähläystä kuin aiemminkin. Tänään olen kuullut koko päivän kiukuttelua siitä, että imin sen kaulan eilen. Enpä ole sitäkään tehnyt sitten teini-iän. Oli hauskaa, ja ensimmäistä kertaa voin sanoa aivan saletisti, että sen ajatukset eivät tasan olleet viattomat eilen.

Okei, nyt päivänvalossa en enää olekaan niin saletti. Mutta eilen olin, se niin tuntui siltä. Mä olin varma, että jos olisin suudellut sitä, se ei olisi laittanut vastaan. Mein huulet oli yhdessä, mä näykin sen suuta. Tilanne oli täysin mun vallassa. Jos olisin uskaltanut, oisin tehnyt jotain. En vaan pystynyt. Se oli se leikki, mä sen päällä sängyllä, pidin sen käsiä kiinni patjassa. Se muka mun armoilla. Nuolin ja purin. Se provosi mua jatkamaan, kiusoitteli, ärsytti. Voi luoja.

Tää tuntuu mun vatsassa. Mä en muista, milloin olisin ketään halunnut näin paljon. Haluan haluan haluan.

Anteeksi, etten etene tekstieni kanssa.