Tänään lähti sitten päälle shoppailukatko. Havahduin tilanteeseen, kun kaivoin avainten sijasta laukusta lompakon ja tarjosin kotiovelleni pankkikorttia. Tää tais olla se rock bottom.

Fyysinen epämukavuus päällä. Tämä iskee joskus, enkä ole täysin selvittänyt mistä se johtuu. Yhteisenä tekijänä lienee se, että epämukavuuden iskiessä olen poikkeuksetta todella ruma. Silloin hiukset ovat karheat, kiharat ja kelvottomat. Päällä on jotain kamalaa, joka ei istu ollenkaan. Suihkulle olisi usein myös käyttöä. Aina edes näiden kaikkien kombinaatio ei saa aikaan sitä kaikennielevää epämukavuuden tunnetta, mutta toisinaan se iskee. Alan kiemurella, raapia, ahdistua ja muutun levottomaksi. Kaikki tuntuu väärältä ja ällöttävältä. Niistä vaatteista on ihan pakko päästä eroon, tuntuu että ne syövyttävät ihon.

Nyt makaan alasti peiton alla ja odotan huomista, jolloin saan putsattua tämän epämiellyttävän olon pois. Käyn suihkussa, kuivaan ja suoristan hiukset. Sheivaan, kuorin, nypin kulmat. Laitan puhtaat ja istuvat vaatteet. Siivoan asunnon ja juon lasin maitoa. Ihanaa.

Illalla sitten baariin. Kämppis ja uusi koulukaverini tulevat tänne aloittelemaan, eli sikakännit halvalla valkkarilla jälleen luvassa.

Mua kutsuttiin eilen tyttöystäväksi. Mua hämmentää. Mutta toisaalta, masussa on perhosia, kun vaan mietinkin sitä että se koskettaa mua. Eli ehkä mä sopeudun kiltisti. Itse olen kovin varovainen sanojeni kanssa, mutta en kai voi vaatia siltä samaa neuroottisuutta. Sillä rehellisesti sanottuna, mitä muutakaan tämä on?

Ei helvetti. Oonko mä tyttöystävä.

...Onneksi edes poika, joka sitä sanaa käyttää, on maailman ihanin.

Ehkä mä elän.

Ehkä.