Mullonki uus aipodi. Se on vihreä. Rakastan sitä.
Musta tuntuu, että se on se palanen, joka korvaa mun tupakan myötä menetetyn identiteettini. Ennen olin se tyttö, joka kirjoitti kahvilassa sanoja lehtiöönsä ja poltti tupakkaa. Nyt olen se tyttö, joka kulkee vihreän aipodinsa kanssa joka puolelle ja polttaa mustaherukan lehtiä.

Nii! Hahaa, hankin Knastereita, eli sitä mihin ne hipit lantraavat pilveä. Minä vaan polttelen sitä ilman mitään huumaavia aineita. En minä sitä paljon ole käyttänyt, kunhan joskus kun tuskat ovat liian suuret. Se nollaa lähes samalla tavalla kuin tupakka: menen istumaan yksin ulos, olen hiljaa ja polttelen yrttejä.

Hyvää joulua. Taas sain kärsiä avioerolapsen elämästä, kun joulun vietto oli ihan eri kuin ennen. Olivat sopineet, että lapset viettävät joka toisen joulun toisella, ja joka toisen toisella.
Ollaan aina ennen oltu äidin puolen suvun kanssa, ja se on se the joulu. Minä en ikinä kaipaa elämääni mitään pysyvyyttä, päinvastoin. Muutan usein, haaveita tulee ja menee, haluan vaihtuvuutta, hypin koulusta toiseen. Joulu on ollut se yksi asia, joka säilyy. Ei enää.
Oltiin isän uuden naisystävän vanhempien ja veljen ja tämän vaimon kanssa. Kinkun sijasta poroa. Joulupukki ei käynyt, vaan lahjat olivat kuusen alla. Ei pikkulapsia, ei isovanhempia.
Ihan hauska ilta, mutta kaukana joulusta. Ensi vuonna sitten takas perinteisiin. *sydänhymiö*

Ystäväpoika soitti taas viime yönä ihan hillittömässä kännissä. Sillä oli kurja joulu, koska pikkuveljensä oli jäänyt nyt sitten kiinni piristä, ja kaikki olivat surullisia ja vihaisia. Paha mieli sen puolesta.
Puhuin sen kanssa siihen asti, että pääsi kotipihaansa ja lupasi mennä heti sisään. Pelotti, että se jää jonnee pakkaseen.
Tänään sen puhelin on ollut kiinni koko päivän. Pelottaa hieman, koska sen tavoittaa yleensä aina.
Toivottavasti oikeasti meni sinne sisään silloin.
Mun pitäis tänään mennä sen luokse, ja se on kivaa. Mutta en nyt tiedä, että milloin meinaa palata sieltä kotipaikkakunnaltaan. Soittais jo.

Uusivuosi on auki vielä. Ystäväpoika haluais, että lähden sen kanssa keikkaloimaan. Bändi ei vaan kiinnosta minua ihan kamalasti. Sitten tietenkin olisi perinteisen uusivuosi-ihmisten kanssa henkaaminen vaihtoehtona, mutta jotenkin en jaksaisi. N on nykyään aina niin hirveessä humalassa, ja tosi ärsyttävä silloin. Mun pitää keksiä nimi N:lle. Se on... N. Fine. Olkoonsa.
Ajattelin houkutella Ystäväpoikaa lähtemään kanssain Tallinnaan. Alunperin aattelin lähteä äitin kanssa sinne, mutta se on nyt sitä mieltä, ettei halua mennä uueksvuueks Viroon, joten pitäköön tunkkinsa.

Rupean meikkamaan, koska on ruma olo.