Kiroan sen päivän, kun ikinä keksin pyytää iPodia Joulupukilta. Miksi luovuin
uskollisesta, helppokäyttöisestä Creativestani? Miksi uskoin elämäni muuttuvan paremmaksi,
onnellisemmaksi, tyylikkäämmäksi?

Onhan se nyt nätti, ei sitä käy kieltäminen. Kauniin vihreä, hivelee silmiäni, tuo
kunnioitusta. Mutta jos tietäisivät millaista helvettiä sen kanssa eläminen on, ei kukaan
enää ihastelisi. Siksi vaikenen häpeissäni. Ja kiroan taas.

Onhan se nyt syntisen huono juttu, että aina pitää olla se goddamn iTunes saadakseen heitettyä
vaikka vain yhden irrallisen biisin laitteen muistiin. Nytpä on sitten imutettu se samperin
uusi ja hieno versio kaikkien kavereiden ja naapureidenkin koneille. Toista se oli Creativen
aikoina, jolloin koko laite vain iskettiin kiinni usb-käytävään ja onnellisena
lisättiin suoraan kansioon kappaleet klikkaa-raahaa menetelmällä. Turha kuvitellakaan, että
mikään olisi noin yksinkertaista demonien luoman iPodin kanssa. Ja olihan Creativellakin
hieno ohjelma, jolla sai halutessaan vaikka kaikki mahdolliset toiminnot. HALUTESSAAN.
Mutta kun ei kiinnosta, tajuatteko. Se on paska soitin, PASKA, Winamp on minun juttuni,
voisin työntää koko iTunesin Steve Jobsin perseeseen.

Ja eipä tietenkään siinä muuten, mutta kun se ei toimi. Tai sitten se on niin tajarin
vaikea käyttää, ettei järki riitä. Joka ei ole hyvä juttu siis sekään, näin toimivuuden
kannalta. Se kyllä tietää, että iPodissani on aika tosi monta biisiä, muttei kuitenkaan
viitsi kertoa, että mitä. Listat ovat tyhjiä. Mistään en pääse muokkaamaan enkä näkemään
iPodini sisältöä. En ole koskaan päässyt.

Ja minähän en saatana synkronoi, vaikka se sitä kuinka toivoo. En alistu! Minä haluan
muokata itse! Haluan säilyttää laitteen sisällön. Vai onko se niin, että joko poistat
kaiken, tai sitten et poista ollenkaan? Mielivaltasta diktatuuria, sanon minä.
Nyt siellä muistissa on ihan järjettömät määrät paskaa, jotka olen varmasti päissäni sinne
mennyt ämppäämään, mutta minkäs teet. Sielläpähän ovat. Ja taas joku nauraa partaansa.

Ja oi että, jos edes itse laite suostuisi toimimaan, mutta olisihan se liian kaunis maailma.
Aina toisinaan se päättää, ettei jaksakaan enää olla mieliksi ja menee lakkoon. Mikään nappi
ei toimi, se ei sammu, ei tee mitään. Siinähän laitetaan Podi pöydälle ja odotellaan, että
akku loppuu. Sitten taas jaksaa paahtaa. Jumaliste. Itsehän osansa valitsi, yrittäisi edes.

Oikeastaan, en jaksa enää valehdella. Tahdon huutaa koko maailmalle, että alkuhuuma on
haihtunut, VIHAAN iPODIANI, VIHAAN ITSEÄNI, HALUAN KUOLLA. Mitä hyötyä on status-symbolista, joka on läpeensä mätä? Ei mitään.

Korjatkaa se. Korjatkaa minut. Korjatkaa iTunes. Tai sen saisitte lähinnä siirtää ulottuviltamme jonnekin rinnakkaistodellisuuteen. Antakaa tilalle helppokäyttöisyys, mahdollisuus elämään ilman ärsyttäviä ohjelmia.
Kaivertakaa kaupan päälle soittimeeni teksti: "Olkoon syvä viha rakkautemme kestävin säie"

Tai ostakaa minulle tilalle kauniin vihreä Creative. En enää tahdo olla iPod-tyttö, haluan soittimen
joka pitää minusta.

      Kunnioittavin terveisin,
                                                 Amen