Tää on niin väärin. VÄÄRIN, tajuatteko. Okei, ymmärrän, ettei minun kannata edes käyttää fraasia "Mitä olen tehnyt tämän ansaitakseni?", sillä lista voisi olla murskaavan pitkä. Mutta silti.

Ystävät kalliit, mun elämäni on perseestä. Ja ymmärrän, että tämä on typerää ja turhaa valitusta, sillä oikeasti monikin asia on hyvin, mutta omassa blogissani saan sanoa ihan mitä tahansa. Eli siis totaalisen perseestä.

Näin sen taas tänään. Jep, olen puhunut siitä täällä aiemmin nimellä Ystäväpoika, viime aikoina olen tainnut jättää käyttämättä nimeä. Sama mies, siis. Käytiin tuossa kahvilla, mun teki mieli huutaa. Huutaa sille, kuinka tyhmä se on, kun ei tajua mitä se mulle tekee. Päädyin huutamaan, mutta aivan muista asioista.

Se kysyi, miksi olen viime aikoina ollut jotenkin allapäin, sanoi olevansa huolissaan.
Aloin rauhallisesti kertoa, ettei ole syytä olla huolissaan. Kerroin, ettei minua masenna kuten joskus ennen, en ole palaamassa takaisin vanhaan, tunnen oloni kevyesti apaattiseksi, joka taas saa oloni runolliseksi, oikeastaan melankolia on aika kaunista ja... Mun elämäni on niin väärää! Mä en kestä enää tätä samaa, mä en kestä sitä, että jokainen päivä on yhtä turruttavan ikävä, mä haluan pois, maailmalle, kauas, niin kauas etten ikinä löytäisi takaisin kotiin, mä en kestä sitä kuinka haluan aina kaiken mitä en voi saada, kuinka voisin yrittää olla tyytyväinen siihen mitä minulla on, mutten osaa, en edes tahdo, haihattelen kaiken mahdottoman perään, kuinka minuun sattuu, sattuu, ärsyttää ja surettaa.

Kuka tahansa asiasta tietoinen olisi voinut lukea rivien välistä sen, kuinka koko tilitykseni oli loppujen lopuksi huutoa siitä, kuinka minuun koskee kun sinä et ole minun.

Onkohan maailmassa mitään, jolla saisin sen asian muuttumaan? Miten voisin muuttaa itseäni, sua, ajatusmaailmaasi, tunteitasi, sitä mitä me ollaan?  Ei taida.

Kun mä aloitin tän tekstin, mulla oli päällä hirveä angsti, kiukku ja tilitysolo.
Nyt minua taas itkettää. Pyydän anteeksi sitä, että tämä on jälleen ollut kielellisesti aivan surkea merkintä, ja pitäisi hävittää kokonaan. En silti sitä tee, koska ihan niin sama kuin ikinä.

Mun on pakko päästä pois. Täältä ja tästä olosta. Susta. Pois sun luota. Kuinka surullista se onkaan, ystävä. Mutta mun on pakko. Nähdään siis lauantaina. VITTU!