Aloitin uuden työn. Leikin vammaisten kanssa ja taidan pikkuhiljaa itsekin taantua. Se on ihan kivaa, vaikkakin vastuu pelottaa.   ...En mä osaa.

Tahtoisin kirjoittaa blogiini kaikesta mahdollisesta. Tahtoisin olla mielenkiintoinen, hauska ja terävä. Tahtoisin tarttua aiheisiin ja analysoida. Mutta ei, en osaa. Ei ole muuta sanottavaa, ei muita ajatuksia. Vain ne, jotka tiedätte jo.
Kuinka en jaksa enää tätä typerää peliä, joka on peliä vain minun puoleltani. Kuinka edelleen kirvelee, kuinka edelleen haluaisin juosta karkuun tai päästä syliin.

Viime yönä se oli herännyt kuulemma painajaiseen, jossa menetti mut. Oli tärissyt peloissaan, eikä uskaltanut enää nukkua. Kertoi, että on nähnyt elämässään miljoonia painajaisia, mutta mikään niistä ei koskaan ole ollut tuntunut noin pahalta.

Päätelkää tästä, voinko juosta karkuun. Eli en.

Auttakaa kiltit mua. Voisiko vaikka joku ihana mies tulla antamaan mulle megalomaanisen hyvää seksiä, jotta voisin ajatella asioita jälleen objektiivisesti? Tarjouksia otetaan vastaan.