Pakko saada tää johonkin.

Tää tulee mulle aina takas, ja vaikka mä kuinka tappelen, en pääse siitä mihinkään.

Mä vaan tykkään siitä. Siinä on kaikki mitä mä miehessä etsin. Oikeasti. Ja enemmän.

Vai johtuuko se siitä tiedosta, etten voi koskaan saada sitä?  Se olisi kyllä aika mun tyyppistä. Ihan sama, tää olo ei mene pois. En meinaa saada henkeä, enkä saa sitä hetkeksikään mun mielestä.

Mitä mä teen? Sanon ääneen ja pilaan kaiken mitä meillä nyt on? Vai olen hiljaa ja kärvisten tässä olossa? Entä kun se löytää itelleen tytön? Mun pitää esittää että oon tosi onnellinen ja antaa siunaukseni.

Mun on ehkä pakko tehdä jotain. Jos ei muuta, niin paeta maan alle ja heittää hukkaan kaikki suorilta. Se veis ainakin sen avautumisen tuoman nöyryytyksen pois.

Mä en ole koskaan kertonut kenellekään tykkääväni, ilman että se on kertonut sen ensin.

Oho. Pitänee kuitenkin tehdä se joskus jossakin vähemmän riskaabelissa tilanteessa.

Neuvokaa mua!